Päättyneellä valkohäntäpeuran metsästyskaudella 1000 kaadetun raja rikki Karjalohjalla

Karjalohjan Metsästysyhdistyksellä on tällä kaudella ollut 400 valkohäntäpeuran – kaatolupaa. Kun 15. helmikuuta jahti päättyi, oli yhdistyksen noin 40 jäsenen tilillä yhteensä yli 500 kaatoa. Määrä johtuu siitä, että yhdellä luvalla voi kaataa kaksi vasaa.

Karjalohjan Metsästysyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Piirtola pahoittelee sitä, ettei tänä vuonna vaalikampanjansa vuoksi ole ehtinyt osallistua yhdistykselle myönnettyjen lupien käyttämiseen samaan tahtiin kuin toiset yhdistyksen jäsenistä. Jäsenistöstä hän haluaa nostaa esiin yhden miehen, jonka kaatomäärä on kunnioitusta herättävä. Raimo Syrjänen nimittäin on ”uransa” aikana kaatanut yli tuhat valkohäntäpeuraa. Tonnin raja meni Syrjäseltä rikki tammikuun lopulla.

Raimo Syrjäsen kaatomäärä on poikkeuksellinen tällä alueella. Vastaavia kaatomääriä on lounaishämäläisillä metsästäjillä esimerkiksi Humppilassa, jossa valkohäntäpeurojen määrä on vielä suurempi.

”Raimo on 80-luvun alusta saakka vihkiytynyt sorkkaeläinten metsästykseen. Tämänkin kauden aikana hän on lähes joka ilta seurannut sitä, missä peurat liikkuvat ja miten kanta kehittyy”, puheenjohtaja Mikko Piirtola valottaa.

Raimo Syrjänen ei liiku metsässä ainoastaan aseen tai harvemman metsästäjän käyttämän jousen kanssa. Luonnon tasapainon hyvin tunteva mies tallentaa vuoden kiertoa ja luonnon tapahtumia myös kameransa kanssa.

Valkohäntäpeuran metsästys on luvanvaraista ja siksi säänneltyä ja valvottua. Se edellyttää hyvää yhteistyötä koko yhdistykseltä sekä sen toiminnan hyvää organisointia ja johtamista.

”Karjalohjan Metsästysyhdistys huolehtii alueellaan siitä, että valkohäntäpeurakanta pysyy kohtuullisena. Näin eläinten haitat liikenneturvallisuuteen, peltoviljelyyn ja kotipuutarhoihin pysyvät mahdollisimman pieninä” kertoo 22 vuotta yhdistyksen puheenjohtajana toiminut Mikko Piirtola.

Valkohäntäpeura on riistataloudellisesti merkittävä laji ja sen kantaa on syytä pitää kohtuullisella tasolla. Suomen hyvin kotiutuneena siitä ei ole luonnolle haittaa. Lainsäädännöllä tulee kuitenkin ohjata Luonnonvarakeskusta ja Riistakeskusta huolehtimaan kannan säätelystä siten, että se pysyy kurissa.

”Tähän asti Luke ja Riistakeskus eivät ole kyenneet säätelemään tilannetta ja siksi kanta on paikoittain päässyt kasvamaan liian suureksi”, Mikko Piirtola arvioi.